Upeita hetkiä Riitun kans "iltalenkillä"Kyllä se osaa jos haluaa!
Kun koirat saavat olla kahesthan isännän kans, niin alakaa tilantheja tulemhan ja homma paranee päivä päivältä niin Bellalla... ...kuin ennenkaikkia Riitulta. Vaikka alkupäivät olivat yhtä *¤##!!! niin kyllähän Riitu hommat ossaa. Kun vain haluaa. Bellan kans tehyistä reissuista tehen "kollaasin" myöhemmin, mutta kyllä pennullekki on saatu, tai Bella on paremminki hakenu tilantheja. Ja jokunen tiputuski. Joskin suuri määrä hukattuja, sössittyjä tai muuten vain sähellettyjä riistatilantheja on pennulle sattunu. Mutta missäs se mettästyskoira muuten oppii näitä hommia kuin oikian riistan kans oikeissä tilantheissa? 
Tämä ukkoteeri lensi liian läheltä yli, kun muut mettästäjät säikyttivät lenthon. Isännän ampumataiot tuli taas todistettua...vaikka on sitä toisinki päin käyny tänä syksynä! Iltaretki Ollipekan ja Ville Oskarin kanssa.Riitu loisti!Isännällä on ainaki taas syän sykähelly monessaki mielessä hienojen koirien kans mettästellessä. Ja juniorit ovat saanhet kans mukavia hetkiä, eikhän nuo molemmat ala vielä touhuamhan näitten rotujen kans...ainaki keskiviikkoiltasen (15.9.2004) reissun jälkhen molemmat olivat sitä mieltä. Ja sehän lämmittää isän mieltä. Oli meinaan tilantheja melekein koko ajan päällä kun kolomisen tuntia olimma maastossa. Ja nuorimmainen, 3v., olis lähössä kans matkhan vaikka heti, mutta ei vielä "maavara" riitä pikkusella kulukemhan :o) 
Körhäytimmä viien huitheilla iltasella poikien kans täysin uushin maisemhin. Tarkotuksena oli kävästä kattomassa, löytyskö riekkoja, jotta sais tuolle meän alkupäivinä tosishan sössinhelle Riitulle tilantheja. Muka kun arvelin, että riekot on helepompia...ja eiku Riitu hakkuun. 
...ja met perhän. Ollipekka roikku kamerassa kiini ja tarkotuksena oli saaha tilannekuvia, joskin eihän noppeissa tilantheissa ole heleppoa kuvata, mutta siitä se pojan "taito" kasvaa. Ja kun oppii ymmärtämhän tätä kanakoiraurheilua, niin helepompi lukia tilanthejaki ja sitä kautta saaha parempia kuvakulumia. 
Tilantheja meillä tosihhanki oli. Voi sanoa, että koko vaijaa kolomituntinen oli yhtä tilannetta. Net seuras toinen toisthan solokenhan. Tässä menin reilusti Riitun taka, kun paikkaa oli ja rajusta ylösnostosta teeri taivhalle. 
Ei lentäny teeri kauas siitä paikasta. Riitu tyytyväisenä tilanthen jälkhen. Isännän silmhän komia koira, mutta niinhän net aina. 
Riitu vaan ootteli, että saa herkkuja, kunhan isäntä saa saalhin puhistettua! 
Matka jatkuu ja tilanthet seuraa toisiihan: 
...mutta joka kerta ei onnistu. Tässä sössithin riekot taivhalle ihan puhthasti päin juoksemalla. Riitu kattelee nolona, että mitäs tulikhan tehtyä. No, nyt oli riekot kalibroitu näihin methin. 
Tähän välhin Ollipekan "taidekuvia" jonossakulukemisesta. Pojassa on ainesta! 
Riekot oli yllättävän vaikeita Riitulle ens alakhun: jatkuvasti törmäilyjä, muita sössimisiä, mutta onneksi senthän silloin tällöin hyvästä tilanthesta pääsi myös ampumahollille...ja 
...sai muutaman kerran hyvvää ja tuoretta ainesta riekkopathan. Riitulla oli vähän taas noita paukkunouto-ongelmia, mutta nethän met yritämmä "rauhottaa" tässä ennen kaer-kokkeita. Ettei tartte hattua nostaa ainakhan sen takia. 
Maisemat meän iltalenkillä oli tosi komiat, en olis uskonu, että tämmösiäki maisemia on ulettuvissa. Sitä kun on jotenki tottunu siihen, että aina on tullu käytyä mettässä ns. "omissa maissa" ja jääny täysin muu kunta koluamatta. No, tänä syksynä tätä tilannetta on korjattu ja tulhan korjaamhan edelhenki. 
Ville Oskari näyttää, miten se iskä vishin ampuu; silimät kiini, kun huteja tullee. Eli nuoriso pittää iskää ampumataitojen suhthen maanpinnalla. Ihan hyvä niin :o) Upeita tilantheja oli illan aikana lukuisia. Riitulla on haku meleko laajaa, ja kun tuota tiedotusropleemaa on ollu, niin olen alakanu ottamhan koiran pillillä pois tilantheista, jos ei muuten kuulu. Joskin sitä kautta, luulisin, on myös muutampia tiedotustilantheja saatu. Ja jotta ilta olis menny lophun saakka putkhen, niin pisthenä iin päälle tapahtu jottain TOSIHIENOA: Olimma jo poikien kans autolla. Alla hieno tilanne teeripoikuuhen kans, joka kuitenki karkas isäntää enenn ampumatilannetta. Riitu kyllä toimi siinäki hienosti. Eikä häkeltyny, vaikka muutampi lintu lähti, jatko piikkausta kun eessä oli vielä muutampia. Siis olimma jo autolla, olin laittamassa haulikkoa kyythin, kun hoksasin, että Riitu katos johonki. Minuutti vielä, eikä kuulunu ja olin justhin taas pilliä kaivamassa taskusta, kun Riitu juoksi hakkuuaukon takkaa, kiersi minut ja lähti sammaa ravia takasin hakkaamattomalle kaistalhelle. Tiedotus...? No sehän se, arvelin...laitoin karkiat haulet piiphun kun reiphasti lähin perhän. Näinki Riitun seisomassa reilun kymmenen metrin päässä hakkuuaukon reunasta, siis sielä mettän sisällä, ja rohkiasti romusin koira taka. Kattelin hetken. Paskat siinä mithän nähäny, enkä sitä oikiasthan oottanukhan. "Aja", sähähin hilijaa. Se kun on tullu tavaksi, kun joku sano, että koiralla on parempi kuulo ku ihimisellä. Tällä tavalla olen myös pyrkiny varmistamhan, että linnut ei karkotu huutoa ja koira taas kimpoa sen takia lähtevien lintujen perhän ja sitä kautta ei pääse kehumhan, että komiasti koira nostaa luvasta...eli pyrin siihen, että koira ihan oikiasti lähtee kun luvan saa ja vasta sen jälkhen net linnut lenthon. Sori, rönsyää... 
...ja Riituhan lähti, niinku tekkee melekein aina, eli helevetin luijaa! Vaijaasta kympistä eestä koppelo lenthon, pam, koppelo kenthän, SEEEIIISSSS!!!! mutta Riituhan meni ja nappas koppelon kanthon ja toi isännällä häntä heiluen. Pieksä siinä sitten paukkunoudon teheny mettästyskoira, kun alla yks tämän meän "uran" kommeimmista tilantheista, tiedotusta myöten. 
Kattelin sitä läpi sormien, ja tottavishin kehuin mettästyskoiran hienoa toimintaa. Kokheissa olis joutunu hatun nostamhan, nyt otin sen hatun nöyränä pois päästä ja kiitin taas mettää antimisthan vaatimattomille kulkijoille. Tulemma perheen kans nauttimhan saalhin sen arvostusta vaativalla tavalla; hyvin (tietysti, kun itte tehen ;o) ) ja riistan hienoa makua kunnioittaen valmistettuna. Kohotamma ainaki lasit maitoa sille, että meillä on mahollisuus kaikin puolin nauttia luonnosta, myös näitten hienojen koirien ja niitten kans mettästäen. |