...johan noilla mettästää ja lintuja saa, mutta

Kokeista hatun nostoilla kottiin

Muotkan kaer 25.9.2004...

Riitu seisoo vasten. Ilmotan seisonnan. Kävelemmä Naumasen Raijan, tuomarin, kans vähän lähemmäs. Riitun nokka osottaa minusta katottuna vähän oikialle. Kummun päällä. Lattailen haulikkoa kaikessa rauhassa ja mietin mettästyksellisesti, että jos luvan annan ja riekko lähtee reiphasti oikialle, niin saattaa kavota kummun taka ja en pääse tiputtamhan...jos taas lähen kiertämhän vasemman kautta koiralle, niin kestääkö lintu...?

Tehin päätöksen, että annan nostoluvan tästä...samassa Riitu ottaa pari pientä askelta ja riekko hyppää muutaman metrin päästä koirasta, meän välistä, lenthon ja kaartaa oikialle meistä katottuna.

En ampunu. Tiiä sitten, liikkuko Riitu yrittäen painaa sitä kun lintu lähti liikhelle, vai alakoko Riitu vielä tarkentelemhan kun hajuille seiso ja lintu oliki enemmän vasemmalla...Raijaki sano, että ei riistatyötä kun et ampunu. Ja miehän en ammu, kun en ole satavarma kumpi liikahti ennen koira vai lintu.

Että harmitti.

Hienot maisemat kuitenki oli mukavana taustana meän perheenki viikonloppureissulle. Kurhautimma koko revohka perjantai-iltana kohti tuntureita ja hyvin nukutun yön jälkhen sitten lauantaiaamuna Riitun kans kokkeeshen.

Riitun päätin ottaa kokkeeshen vasta lauantaiaamuna. Tai siis tein päätöksen, että lähen Riitun kans kokkeilemhan, en Bellan. Pentu sais vuoronsa sitten sunnuntaina Niesta-kisassa. Siitä pari riviä tuonnempana.

Arpa vei meät Naumasen Raijan ryhymään ja methän lähimmä aamusta aikasin lompsimhan Muotkan Ruoktusta joen yli.

Ja eiku Jäkäläpäätä kohti.

Ryhymässä oli kuus koiraa isäntinhen ja emäntinhen. Hienoa katella erilaisten koirien menoa ja tyyliä. Tässä meän tyyliä kun kiikuimma jossaki rinnettä koivurisukossa.

Ollipekka oli taas kameran takana, kun reippailimma koko pitkän päivän. Hyvin, pienestä väsymisestä huolimatta, myös pojat jakso kuluki melekein 12 tuntia maastossa. Vaikka kiikuimma reiphanlaisesti ylösalas kohtuurankkoja rinthejä. Ainaki minulle. Tässä meillä takana ensimmäinen hakuerä, matkaa taitettu kolmisen tuntia.

Toisella hakuvuorolla saimma kunnian alottaa puuttomalla aluhhella. Ja sehän sopi Riitun päivän kuvihhon; eli helevetin kauas (myötätuuli) ja harvalla luovilla takasin. Tämmösestä tilanthesta se seisontaki saathin. Josta jo loppusähellys oli tuossa yllä. Maisemissa ei kyllä mithän vikkaa.

Ja sen sössimisen jälkhen sitten voitta kuvitella, että harmitti. Ja isolla v:llä! Ja sen aisti kyllä koirastaki, että ei menny ihan hänenkhän ajatusten mukhan. Se kyllä tuli todistettua, että kun lintu siivitti, niin Riitu katteli rauhassa. Mitäpä sitä toishalta ennään siinä vaiheessa häsyämhän kun tilanne menetetty.

Siinä sitten Rokovan Hedvigin isännän kans vielä jälkikäthen puimma tilannetta. Mutta niinhän sitä sanothan, että turha rypistellä kun paska jo housuissa. Tähän mennessä Hedvigillä oli ainuana riistyö alla, eli ei kauhiasti yhytetty lintuja.

Kukkosen Mervi ja kkssn Brunontytär Asta roivasivat senthän isomman parven riekkoja taivhalle muutamassa rinthessä. Palakithin AVO2:lla, samoin kuin ylläoleva Hedvig voittajaluokan vastaavalla. Net siis meän ryhmän parhaiten onnistunhet tännään.

Jälkijoukoissa myös Natrin Päivi koirinhen. Seuraavat tässä vishinki meän tupeksintaa. Eivät senthän äänhen nauranhet :o)

Kolomas hakuerä sattu meille kaheksan tuntia lähöstä, ja tihiässä koivikossa kumpujen keskellä kun Riitu kolomannen kerran kävi näkösillä melekein kahenkymmenen minuutin aikana, niin nappasin koiran kiini, nostin hattua ja kiitin. Riitulla ei minkhän näköstä halua/kykyä sopeuttaa hakua maaston mukhan ja semmosella koiralla mie en mettästä.

Tässä vielä Naumasen Raijan arvostelu:
Juoksuvauhti 4 (Riitu mennee kohtalaisen lujjaa koko ajan)
Pään asento 2
Tuulen käyttö 3 (myötätuulihaku minusta turhanki kauas ethen menevää ennen kuin tullee takasin luovaamalla
Maaston peittävyys 3 (ei toishaalta kyllä jätä välhinkhän vaikka joskus harvaa...)
Laajuus 4 (minusta pitäs pystyä sopeuttamhan enemmän, varsinki kun ei oma-alotteista tiedottamista ole kuin aniharvoin)
Hakukuvio 3
Yhteistyö 3 (sais pittää enemmän yhteyttä tihiässä maastossa!)
Puurtaminen 1 (riistaintonen koira ei jää tuhuraamhan)
Metsästyshalu 5 (tämä on se syy, miksi tuo koira on vielä sösseistä huolimatta hengissä ;o) )

Verbaalinen kertomus:
"Hakuaika 60 min, sää aamulla sateinen, heikko tuuli, iltapäivällä pilvistä.
Haku peitteisessä maastossa liian pitkiä aikoja näkymättömissä. Hakua on vaikea seurata ja koiraa joudutaan odottamaan. Paljakalla se hakee myötäisessä laajaan ja harvaan, seisoo vasten ohjaajaa Jäkäläpäällä, mutta korjaa lähemmäksi, jolloin yksinäinen riekko karkoittuu. Muita riistakosketuksia ei ollut. Hakualueelta karkottuu metso joka on ollut Hedvigin erässäkin. Noutoa ei kokeiltu. Ohjaaja luopui."

Niin sitä tosin selevithin takasin mökille ja nuorimmainen, se jonka maavara ei vielä riitä kulukemhan matkassa, leikki innoishan vasta saadulla legopaketilla. Isoveli Ville Oskari tietenki auttaa.

Väsy iski koko revohkhan hyvissä ajoin ja häjin tuskin jaksoimma kuunnella Riistakoiran finaalhin selevinhet, kun jo pötkötimmä tyytyväisinä koko perhe. Eikä ees yölliset puhelinsoitot saanhet enhän lähtemhän juhlimhan...onkhan sitä tulossa vanhaksi?

Niestakisa 26.9.2004

Harmittaa. Bellalla "alkukausi" mettästyksellisesti meleko hyvin kohilhan. Harmi, että lintuja ei tavattu Niestassa parin hakukerran jälkhen. Tuomari siinä vaiheessa aikoi antaa hakuaikaa kahelle koiralle, jotka hakivat hänen mielestään hyvin, jotta mahollisesti riistatilantheja voitais hyödyntää. En jääny seku vain kävelemhän. Ei ilmeisesti riistaa saatu hyödynnettyä senkhän jälkhen. Tämän kisan tunnelmista myös tuonnempana.