Helmikuun alun touhuja

Mutta hyvin meni. Näky olevan omalta kohalta tilanne sama ku polkupyöräilystä on sanottu; kun sen kerran oppii niin ei sitä unoha. Eli methän poikain kans vetäsimmä pari kolome kertaa ylös-alas porukalla. Mieki olinko paraski hiihto-opettaja: komiasti auraamalla painoa jalalta toiselle ja Ollipekka ja Ville Oskari perässä ko köyhän talon porshat. Jos tuommonen vanaha sanonta tähän nyt sallithan.

Niitten muutaman kerran jälkhen sitten sain keskittyä ihan itekseni tulemhan omia reittejä. Pojat meni tosi hyvin ja turvallisesti. Ja hauskaa näytti olevan kun ensi jännityksestä pääsivät. Kuten tuosta yllä olevasta kuvasta huomaa!

Tässä Ville Oskari kattelee kylläki siihen malhin, että mitenkäs tuon isin käy tuolla kropalla, kun yrittää muka tulla alas niinkö palanteri. No, välillä kun puhalsi kaikessa rauhassa, niin jakso noussa hissillä ylös. Alashan kyllä reiphasti painovoimalla menthin ;o)

Sodankylän Lions Clubin perinteisessä laskiaisriehassa sitten seuraavana päivän kävästhin samassa paikassa, eli Kommatissa. Vanehmmat pojat oli taas rinthessä ja met sitten Rikumatin kans touhuthin muuta. Tässä nuorimmainen lähössä poroajelulle.

Härkösen Olli turvallisesti tuo arvokasta kuormaa pieneltä lenkiltä. Niin että on noista poroista monhen muuhunki ku pelekästhän viikonlopun herkkupöythän. Mukavaa kyytiä näyttää olevan.

Vaikka välillä koirat ei olekhan joka riennoissa mukana, niin kyllä sitä niittenki kans tullee touhuttua.

Ja kevättä kohti koko ajan enemmän kun alakaa töittenki jäläkhen päivänäköä olevan enempi.

Pasi vieraskirjassa kyseli, että onko kamera jäässä kun kuvia ei tule sivuille, niin pitihän sitä kaivaa se tuolta hyllyltä näkösille ja eiku pihalle! Ja mikäs tännään (la 12.2.2005) oli ulkona ollessa, kun aurinko räkötti ja keli muutenki kohilhan. Että oli hieno ilima!

Bella tässä siristellee kohti kevätaurinkoa ja satavarmasti oottelee, että hankikantoa tulis ja sitä kautta päästäis maasthon vähän riekkoja jallaamhan. Muutampi viikko kun menhän ethenpäin niin aivan varmasti siltäki osin homma kohilhan.

"Nouda" komennon kun antaa, niin ainaki Riitu hyökkää! Bella tahtoo jäähä lähtökuophin tuohon meän toisen mettästyskoirhan verrattuna.

...joskin perässä kyllä menhän. Ja yritethän kaikin tavoin saaha toinen puottamhan noutoesine ja sitä kautta isäntä riemastumhan...

...mutta sehän ei meän noutokonetta häiritte, vaan lumessa äärimmäisen hyvin menemhän oppinu mettästyskoira karistaa tyhyjän räpistelijät heleposti kannoilthan! Se on hienoa tuommonen innokas ja vauhikas nouto, siitä on isännän oltava tyytyväinen, seku ei ole kaikilla ihan verissä samalla tavalla, joskin suurin syy meillä Bellan vähemmän innokkashen homhan on meikäläisen omalla toiminnalla. Opiksi on otettu siitäki, ja samoja virhhejä en tehe ennään muitten koirien kans.

"Nouda"...

...ja kuva kertoo kaiken; Bella eiku seuraa kun toinen on jo läpi hangen vauhikhasti pomppinu (sillälaillahan nämä ossaavat mennee tuommosessa kelissä). Toinen etenemismuoto on sitten jalat levälhän vähän rauhallisemmin, mutta se tyyli tullee ylleensä sitten kun on muutampi tunti lumista mettää takana ja voimia on säästettävä että jaksaa mennä vielä tunteja ethenpäinki.

Pienen puuhastelun jälkhen on palakinnon aika, eli ei muutaku viimenen "nouto" ja "luovutus".

Vaikeuskerrointa tähän tullee siitä, että herkku tuoksuu niiiiiiiiin hyvälle ja isäntä vettää turphan (tästähän kinathin jossaki SSK:n keskustelussa, että onko se turpa vai kuono...mutta mulle se on turpa =o) ) jos löytyy yksikhän reikä herkkulihahyytelöpötköstä. Että parempi jättää jauhamiset sikshen! Ja vieläkö sen verran häirintää, että kun istualhan luovutethan, niin Bella tahtoo tulla vielä nuuskimhan...joskin tietää, että tekkee kipiää jos siihen häirittemhän tuon enempää...

Viimesimmät silimäykset vielä komiasti etelätaivhalta paistavalle auringolle ja eiku herkkujen nauttimisen jälkhen sitten häkhin omhan rauhhan ja pötköttelemhän lämpimhän kophin.

Vielä ei riekko tuoksu nokhan, mutta viimeisthän maaliskuun toisella viikolla, kun pääshän Utsjoelle riekonpyynthin...oottavan aika on pitkä. Mutta kannattaa aivan varmasti.