Jokunen tunnelmapala kevväältä 2005

Hullun kiilto silimissä on hyvä painella pitkin hyviä ja kestäviä hankia. Huhtikuun loppupuolella ja toukokuun alussa oli meän maastoissa vielä lunta vaikka kuinka mahoton, mutta hyvät kelekanjälijet kanto miehen...

...ja hanki oli tosin sellanen, että koirat meni mistä vain. Vaikka välillä tuli vettä ku aisaa, niin pohojat semmoset lumessa, että oli ilo katella koirien menoa ja heillä taas ilo painella sielunsa kyllyyestä. Tässä Riitu hakuvuorolla. Ja vauhtia riittää.

Bellalla ei vauhti lopu, ja joskus tuli mielhen, että miten helekutin lailla se ehtiiki jäsähtää paikoilhen linnuille, joskin usseimmiten kun katos näkösiltä eikä vähhään aikhan kuulunu, niin...

...linnuiltahan se löyty! Sieltä se kuusenpershiiltä lähti yksinäinen riekko...kesti hyvin isännän kahlaamisen hyvälle tiputushollille...ei vain perskeles kameralla saa ikuistettua lähtöjä, kun pitäs osata ennakoia sopivasti: se pieni viive painamisen ja kuvan oton välillä tämän tason kameroilla on ongelma =o)

Siinä sitten taas Riitun kans ihimeltelhän, että missä se meän "hankikirppu" nyt seikkailee...? Katoppa sinä sieltä, niin minä katon täältä...

...niin eikhän se taas ole riekoilla! Tämän kuvan räppäsin kelekanjälijeltä, kun sen verran palijon oli lunta enkä viittynä enhän monettakohan kertaa lienenki tälläki reissulla lähtiä kaholomhan. Sähähin nostoluvan ja komiasti kaksi riekkoa taivhalle. Minun hieno mettästyskoira.

Sitten sulas lumet meleko vähhiin, eli tiet oli paljhana, mutta eikhän taas kun viikonvaihe koitti, niin lunta tullu taivhan täyeltä ja sulatti vielä uus lumi hankia sen verran että ei ennään ittellä mithän asiaa tiepohojalta pois. Tämä kuva toukokuun ekalta viikolta. No, Riitun kans sitä Urakkaojan laialla ihimetelhän. Ja eikhän Bella taas "hukassa"...

...mutta Tarja huikkas, että tuolahan tuo viillettää milijoonaa jänkää yli nokka pystyssä. Lopun varmasti arvaattaki =o)

...sieltähän se taas löyty kumparhen takkaa hakkuuaukolta seisomasta. Meinasin jo huuella pois, kun aikasemmin näin teeriä pyörimässä niillä main...pölijä luulin, että hajuille toppaa. Luvasta kuitenki risukosta muutaman metrin päästä yksittäinen riekko ylös...koirhan on luotettava.

Lumi suli kevät tuli ja meleko rajusti vielä muualla päin Lappia, tulvia tarkotan. Ovat onneksi jo Ivalon ja Kittilän sevuilla helepottamhan päin tätä kirjottaessa. Bellan kasvattaja, Paasosen Ari, kävi kattomassa missä kunnossa tämä meän toinen mettästyskoira on. Honkatulen Aada (Vintilätuuli Wilman aikasemmasta pentuuhesta) kattelee vierellä, että yritäppä tulla isännän vierhen, sinä ruskia pieni paholainen (kts. tämän jutun ylimmäinen kuva ;o) ).

Kommeita oli meillä maisemat ja keli toukokuun puolen välin jälkhen hyvät, mutta lintuja emmä tavannu kauhiasti tällä reissulla. Makkarat silti maistu ja mettäkahavi niinkö asihhan kuuluu. Viinikan Asko oli myös mukana Seipälän maisemissa ja Bellan sisar samasta pentuuhesta matkassa, Honkatulen Belinda alias Iida. Oli mukava jutustella kahavistelun ja pienen tarpomisen lomassa.

Bella veti mettässä loihakhasti oikein sielunsa kyllyyestä ja autoille tultaessa oliki sitten valamis ottamhan tutussa ja turvallisessa Jeepin perässä pienet jäsenten oikasut. On se mukavaa tämä kevätaikaki juoksennella, joskin nyt jätämmä mettissä ravvaamiset, pesintä alakaa varmasti kohta puolhin.

Kesäaika on sitten aika nauttia, uiskennella, reenata vesityöt kohilhen ja valamistautua henkisesti tulevan syksyn tositoimhin. Ja hyvä aika kesällä muistella niitä hienoja kymmeniä lintutilantheja, joihin tuola reissuilla satuimma törmäämhän, muttei kirjaimellisesti. Riekko tässäki etumaastossa, tien penkan takana. Ja isäntä räiskii rohviilikuvia kenenkhän häiriintymättä. On nämä hienoja koiria.