Bella tössii minkä ehtii ja
loihtii loistavia tilanteita isännälle

"Mitä, minäkö muka tössin...äsken isäntä pääsi tiputtamhan tuplat vastapalhon kun komiasti luvasta jyshäytin neljä riekkoa silimillensä..."

Bella vettää myötätuulhen jängän yli, kiertää pienen mettäsaarekhen komiasti tuulen alle ja lähtee luovimhan takasin. Hirviästä vauhista liinat kiinni ja eiku seisonta 10 metriä saarekhen reunasta. Kattelen maanreunasta tilannetta, 30 metriä leviä avojänkä välissä. Täysin valakia riekko on heinämäthän päällä, en keksi mithän muuta kuin meleko kovalla äänellä annan Bellalle luvan "aja!".

Ruskia paholainen, jota olin kirvannu ja itkeny ja vaikka mitä viimeset kaksi ja puoli tuntia rävhäyttää komian avanssin. Eikä riekoilla ole mithän muuta mahollisuutta kuin nousta siivilhen. Neljä niitä on. Ja suorhan sylhin tulossa. Pam. Pam. Tuplat kenthän. Lattaan nopiasti ja seuraan vielä sivulta lentäviä mutta jätän ampumatta. Toinen tiputetuista makkaa vain kolmen metrin päässä, toinen on vähän kauempana. Eikä Bella niitä vieläkhän minulle nouda...no se on itte pilattu homma se.

Mutta on se ihime koira, siinä se makkoili niinkö mithän ei olis tapahtunu ja ootteli herkut ja eiku taas hakemhan...saakeli että hermot meinaa ihan oikiasti mennä tuon kans, mutta sitten se jostaki aina taikoo net loistavat tilanthet ihan ko kiusalhan, sanoakshen että "kyllä minä tämän hallitten. Jos haluan." Perkele että ottaa pathin välillä sössit, mutta eihän sille voi mithän että nuo loistavat tilanthet sitten aina kuitenki kuittaa monen tunnin ittehillinnän koetukset. Se on kuitenki positiivista, että Bella tietää mitä varten mettässä olhan kun isännällä on haulikko matkassa: silloin haethan lintuja, jos ei löyvy läheltä niin haethan kauempaa ja on isännän oma vika, hänen mielesthän, jos ei ehi tilanteishin tulla =o)

Hieno mettästyskoira se on kuitenki. Vaikka hermoja koettelleeki.

.

.