Ville Oskari 11v eka kertaa haulikon kanssa tositoimissa

Annan venneen lipua hiljaa kohti rantaheinikkoa. Puoli tuntia aikasemmin siihen laskeutu puolenkymmentä tavia. Riitu mesoaa heinikossa sen verran, että yheltä mennee hermot ja se pomppaa siiville.

Tähtään, pam pam...ohi! Ville Oskari kääntyy vähän paremphan asenthon, nostaa haulikkonsa olalle, seuraa tavia ja pam. Tavi loiskahtaa avovetteen. Ja Riitu lähtee noutamhan.

En ollu ees hölmistyny. Tuo nimittäin tapahtu jo takasin venevalkamhan palateshan.

Oli kieltämättä ensimmäistä kertaa haulikon kans mettällä oleva 11v reipas nuorimies kyllä saanu isänsä vakuuttumhan siitä, ettei ollu menny vuosien mukana olot ja seuraamiset hukhan. Niin oli varmaa ja rauhallista pojan toiminta. Ihan ku olis teheny tuota enemmänki! Vaikka tuossa vieresessä kuvassa just ennen "lähtölaukausta" näyttääki vähän jännittävän =o)

No, tutut veet ja tutut mettäkaverit varmasti myös osalthan helepotti ensimmäistä jahtikauen alotusta kummasti.

Meikäläinen senthän vähän rennommin osas jo suhtautua näihin kekkereihin, olihan tämä jo yli 20. kerta olla tällä järvellä alotuksessa. Riitulla sen sijhan olit taas kauhia heeperi päällä, vaikka satavarmasti tietää mitä ootettavissa on. Tai ehkäpä justhin sen takia?

Järvellä oli kohtuullisen rauhallista, lintuja kuitenki näky jo heti rannalle tultaessa.

Ja eiku vesille.

Kauaa ei tarvinnu mennäkhän ennenku alako tapahtumhan: Riitu irti, heinikko heilu ja kohta liike lakkas. Seiso lintua. Annoin luvan nostaa...joskin paskat sieltä mithän noussu, heinikosta tuli sotkan poika räpiköimällä avovetteen. Meni menojaan, emmä kauhiasti haikaillu perhän.

Tuosta tilanthesta ei sitten menny kuin pieni hetki ja tavi hyppäs Riitun eestä siiville. Sannoin rauhallisesti Ville Oskarille, että "hyvä etäisyys, ammu vain".

Pam. Tavi sai osuman ja tipahti. Varmistin vetteen laukauksella, ettei karkais ja eiku Riitulle lupa noutaa. Tuossa yläkuvassa poika ottaa ensimmäisen itte tiputtamansa linnun hienolta koiralta...arvaakkaappa kuka melekein tippa linssissä kuvas tätä historiallista tapahtumaa...yks hienoimpia hetkiä mettästysurallani.

No onneksi Ville Oskari senthän ampu jonku kerran ohikki, kun tilantheja tuli, ettei pessy senthän minua ihan kuus-nolla...makkaraa syyessä oli kuitenki mukava tilanne sen puolesta, että kummallaki oli linnut tiputettuna ja sitä myöten jo kastikhen alut kohilhan. Riitu on muuten sitä mieltä tuossa kuvassa, että hänki tarttis makkaraa kun isäntäki posket pullolhan vettää.

Kyllä noita ylpiänä kannattaa esitellä. Varsinki tuota toista tavia, jonka poika tosin pätkhäytti kenthän kun isä oli ensin kahesti hutassu ohi =o) Elikkäs siis tilanne tuossa ingressissä kun olimma jo pallailemassa takasin venevalkamhan.

Vaikka kastikeainhet oliki jo kasassa, niin päätimmä kuitenki vielä kävästä yhen pienen lamperon kattomassa. Ville Oskari jäi pashin kapiamphan päähän lampia ja mie lähin koirien kans kiertämhän...eli siis Bellaki oli nyt matkassa. Lappalaisjärvellä se ootteli autossa

Eikä ootellu turhhaan: meän eestä karkas telekkä (elikkäs sotka tutummin täälä päin...) komiasti lenthon, en ampunu kun oli matkaa kuitenki reiphasti. Ja varsinki kun näin, että lentää passipaikan läheltä. Ville Oskari nousiki pajupuskasta ja pam pam...oottelin hetken ja jo arvelin että noinko tempasi senki hengiltä...mutta eiku sotka kaartaa takasin. Ville Oskari oli sen verran pöllämystyny vishin ohilaukauksista, ettei tajunnu ladata uuesthan haulikkoa. Lensi nimittäin "parin metrin päästä" niinkö itte sano. No, sotka kaarsi koko lammen ja eikhän lentäny suorhan minua kohti. Oottelin että on hyvällä hollilla ja tipahutin. Tippu noin 10 metrin päähän rannasta. "Nouda" ja molemmat koirat kilipaa vesille! Bella oli nopiampi, nappas telekän suuhun ja toi kaikkien oppien mukasesti minulle! Olin hämmästyny, mutta hämmästyny oli Riituki: pyöri perskeles minuuttitolokulla tippumispaikalla kun ei vishin uskonu että nuori koira vei eestä linnun joka hälle ois kuulunu. Oikein sille.

Pari muutaki telekkää karkas tai lensi liian läheltä ja miehän sajn vähän balsamia haavoille kun kolmella laukauksella kolme tiputin...joten koska meillä kastiketarphet völjyssä niin eiku kottiin. Koulu- ja työviikko kun kuitenki eessä molemmilla mettämiehillä. Minulla ja Ville Oskarilla.

Pääset kuvakollaashin TÄSTÄ, oleppa hyvä!