Vettä vihmoo visiiriin. Onneksi ylä-Lapin iltayöt ovat sen verran valosia,
ettei pimeys tuo ylimäärästä vaikeuskerrointa matkantekhon.
Perjantaina Sodankylä-Utsjoki, lauantaina vaellusta Tenon varren tuntureilla,
tutuilla kevätriekkomailla ja iltasella Karigasniemen kautta Muotkan Ruokthun.
Sieltä sitten sunnuntaina Kaamasen ja Ivalon kautta takasin kottiin Pyssykylhän.
Töitten jälkhen starttasimma pe 12.8. viien huitheilla. Vettä vihimo koko ajan, kuten
säätievoissa uumoilthinki. No, kunnon kamphet kun on, emmäkä ole sokerista, niin
eiku nelostielle kohti pohjosta.
Emmä olhet onneksi ainuita katottomalla vehkhellä liikhellä olijoita, tasasin
väliaijoin tuli muitaki pyöriä vasthan. Ja kaikilla kohalla käsi pystyssä tervehyksen
merkiksi.
Mukava tapa.
Ei reissua, etteikö riekkoja! Nämä roikku kylläki Kaamasen Kievarin
katossa.
Vuotsossa pysähyimmä iltapäiväkahavilla ja siitä sitten jatkoimma Ivalhon, jossa
tankkasin pyörän. Käväsimmä myös kaupassa ostamassa vähän tunturhin reissuevästä.
Ivalosta sitten suunta suorhan Kaamashen, kun olin varmistanu, että sieltä löytyy
näläkäsille evästä vielä iltamyöhäälläki.
Oli kyllä Kievarin leikhessä hinta/laatu -suhe kohilhan, isoki mies tuli enemmän
ku niin kylläseksi...
...että sitä piti oikein lähteissä silimät pyöriänä miettiä...että siis miten saa
koko satakilosen komian miehen asennettua ajoasenthon!
No eiku kypärät päähän ja taipalhelle taas.
Sateli tosin koko välin, joskus enemmän ja toisinhan vähän vähemmän, mutta
se aiheutti kuitenki sen, että Petsikolta ethenpäin oli sumua, ja...
...Kevon yhelle reittipisthelle laskeutuessa alako näkyvyys olemhan meleko heikkoa.
Onneksi tosin ilta ei pimentyny (klo tässä noin 22) sen kummemmin ja se helepotti
osin matkantekoa.
Kosteus (ja sae) aiheuttaa ainaki meikäläisellä tässä kypärässä sen, että pakko
ajella visiiri raolhan, kun muuten huurtuu satavarmasti. Vauhti parantaa tilannetta,
mutta näillä kilometreillä ei tuommosella satteella uskalla ajella ees noppeusrajotusten
sallimaa noppeutta...mutta mihinkäs sitä kiire. Lomasella.
Norjan tullia ennen vilikku vasemmalle ja viimenen etappi ennen yöpaikkaa alako.
Kolmisenkymmentä kilometriä Karigasniemiä kohti ja Tenon Tunturituvat toivotti
matkamiehen ja -naisen asuntovaunun lämphön. Kello oli tasan 23. Ilma silti lämmin,
mittari näytti tuohon aikhanki vielä 12 pluspuolella. Ja eiku vettä tihhuutti.
Aamu kuitenki valakeni hienosti auringonpaisteisena, ja mieli tosi valosa myös.
Tunturissa oliski pirullista vaeltaa sumussa ja tuulessa tihkusathen seassa. Tässä
klo kaheksan huitheilla aamulla ja eiku Marjon ja Oton kioskille aamupalalle ennen
tunturhin kiikkumista!
Maisemat oliki tosi uppeita myös näin kesäkelillä: methän olemma olhet samoissa
maissa parina edellisenä vuonna kevätriekonpyynnissä ja nyt halusimma kävästä
kattomassa, miltä net näyttävät iliman lumia. Hyvin reenattu roppa (heh heh) kun on,
niin mikäs siinä kiikkuessa yhä ja yhä ylemmäs!
Paljakalta löyty sitten yllätyksiä: yhtäkkiä ethen tuli pieniä, kommeita lamperoita,
jyrkkiä kiviseinämiä ja...
...jänkäplänttejä. Ja hilloja! Oli tosi hyviä ja osa vielä raakoja, vaikka
meillä keski-Lapissa jo tuo aika ohi usseita viikkoja sitten.
Edelhenki maisemat kommeita...
Porojaki oli muuallaki ku tiellä kiusaamassa kulkijoita. Tässä amatöörikuvvaajan
taiteellinen näkemys porosta, jonka herätimmä kesken keskipäiväunien. Nousi
horisonthin kuselle.
Evästä nautithin tuon muutaman tunnin aikana tunturituulten hennosti puhaltaessa,
ja vettä löyty raikhaista tunturipuroista. Ja nämä on sitten varmasti raikhaja,
näistä ei taieta sitä Lapin Kullaksi mainostettua kuitenkhan tehä ;o)
Takasinpäin laskeutuminen on itte asiassa kovempaa hommaa kuin ylöspäin meno,
mutta turvallisesti iliman mithän kiirettä päästhin taas...
...tutulle "kuvauspaikalle", eli tässä on otettu talavellaki kuvia, kun esimerkiksi
koko perheen voimin kapusimma viime kevväänä tänne. Taustalla Norjan vuoristoa
komiasti.
Iltapäivästä kamphet pyörän päälle, ajovehkhet niskhan ja eiku kiitokset lomakylän
vetäjille ja tienpäälle taas. Vaihtheksi komiassa kelissä...
...kuten näkkyy. Ajelimma Tenon vartta Utsjoelta Karigasniemelle mukavia
maisemia ihhaillen iliman minkhänlaista kiirettä.
Iltapäiväkahavit hörppäsimmä Tenon Eräkievarissa, joka luvalla sanoen oli kyllä
jotenki merkillinen paikka...äläkää kysykö miksi, mutta puithet ja nuoren neitosen
palvelu (heti kun vartin puhelusta selevisi...) jätti kyllä semmosen kuvan, että
saattaapi olla, että ehken seuraavalla kerralla ajamma ohi. Häirittemästä paikan
rauhaa.
Karigasniemellä tankkasimma ja otimma suunnan kohti Kaamasta ja tien reilussa
puolessavälissä olevaa Muotkan Ruoktua, kanakoiramiesten ja -naisten "mekkaa".
Hans otti meät syämmellisesti vasthan ja kupit kahavia hörpittyä ja kuulumiset
vaihettuamme raijasimma ittemme ja reissuvehkhet kodikkaashen nukkumasophen.
Hirsiseinien lämpö ja rauha välitty taas totaalisesti kulkijoihin.
Saunan ja Suomen Parhaan Poronkäristyksen syömisen jälkhen ei muuten tarttenu
unta ootella!
Yö meni tosi lepposasti sikiästi nukkuen. Aamulla sitten mietimmä, että käymmäkö
vielä Muotkatuntureilla, mutta päätimmä kuitenki aamupalan jälkhen hyvästellä
tältä errää nämä maisemat ja suunnistimma Kaamashen, sieltä Ivalon kautta Saariselälle
kahaville. Saariselältä lähtiessä kuin taikaiskusta taas loppu sae ja saimma ajella
liki kotia kuivissa keleissä mukavasssa letkassa. Kotia kun sunnuntaina yhen huitheissa
kurvasimma ja saimma tavarat purettua niin alako satamhan. Sopivasti. Toivottavasti
muut matkakumppanit pääsivät turvallisesti minne olivatki menossa.
Mittarilukemaa en hoksinu ottaa ylös, mutta eikhän tuossa 800-900 kilometriä tullu
ajeltua. Mukavaa matkustelua tämäki. Vaihthen vuoksi.
|